OSA 10 Nicolle tapahtuu

Nico kasvoi teiniksi eräänä yönä. Niina ja Toni olivat hänestä hyvin ylpeitä. Nicosta tuli komea nuori mies.



Sinä iltana Nico jutteli Niinalle: ”Äiti, minä haluaisin mennä yliopistoon”



Tämä uutinen järkytti Niinaa: ”Et sinä voi sinne lähteä! Mitä ties juoppoja sielläkin on! Minä olen kuvitellut, että asut kotona aikuisikään asti” Nico suuttui: ”Kuvittelit väärin! Minähän lähden yliopistoon! Oli virhe edes kysyä sinulta!”



”Nico kiltti yritä ymmärtää…” Niina yritti sanoa. ”Enkä yritä! Lähden heti tänä yönä yliopistoon ja sitä sinä et voi estää!” Nyt Niinakin jo suuttui: ”Ja et muuten lähde! Et saa lähteä minnekään ilman meidän lupaa! Olet meidän poikamme!”



Nico huusi: ”En enää ole teidän poikanne! Minä lähden nyt ja sinä et voi sitä estää vanha kääkkä!” Nico soitti yliopistolle ja lähti saman tien.



Niina jäi itkemään kotiin. ”Miten minun suloisesta pojastani on tullut tuollainen?!” Niina huusi täyteen ääneen. Tonikin jo heräsi lohduttamaan Niinaa. Molemmat olivat pettyneitä poikaansa.

Parin päivän päästä Niina luki sanomalehteä. Siinä luki lemmikkien työpaikkoja. Hän hankki Constalle työn nuuskijana. Niina ajatteli hankkia Santsalle työn myöhemmin.

OSA 9 Hääkellot soivat

Tanya Lorula kasvoi taaperoksi. Nyt hänestä näki selvästi, että hänessä oli isänsä näköä. Toni hoivasi Tanyaa enemmän kuin Niina. Eihän Niina ollut Tanyan oikea huoltaja.



Totuus oli, että Niina ei ollenkaan pitänyt Tanyasta. Jos Niina olisi saanut päättää, Tanyan olisi jo vienyt sosiaaliviranomaiset.

Nico taas oli enemmänkin kuin ihannelapsi Loruloiden perheessä. Hän sai kymppejä todistukseen. Nico oli koko Kaunialan lahjakkain lapsi koulussa. Niinpä Nico katsoi kerran itseään peilistä ja ajatteli: ”Olen lahjakkain lapsi koko Kaunialassa… Taidankin mennä yliopistoon, kun kasvan isommaksi”.



Eräänä aamuna Niina kiljaisi pihallaan. Nico juoksi katsomaan mikä oli hätänä. ”Hyi, haisunäätä on pihallamme!” Niina kirkui. Nico sanoi: ”Ei hätää äiti minä ajan sen pois. Mene vain töihin.” Niin Nico ajoi haisunäädän pois, vaikkei se mitään helppoa ollut.

Niina palasi töistä kotiin kesken päivän. Hänet oli alennettu pikaruokalan kassalle. Niina ei muista milloin olisi koskaan ennen ollut yhtä masentunut.



Illalla Niina ja Toni juttelivat: ”Kultaseni, kai muistat kihlauksemme?” Toni vastasi naurahtaen: ”Totta kai, miten voisin unohtaa!” Niina jatkoi: ”Me voisimme mennä naimisiin. Mehän vain menimme kihloihin emmekä naimisiin. Mikä olisi sopiva päivä?” Toni mietti hetken. Sitten hän vastasi: ”Huomenna” Niina kauhisteli: ”Huomenna? Miten niin huomenna? Emme ehdi tehdä järjestelyä, minulla ei ole hääpukua…” Toni keskeytti: ”Onhan sinulla se valkoinen mekko. Voisimme pitää häät keskenämme, vain meidän perhe. Muuten rahamme eivät riitä” Niina vastasi: ”Selvä. Huomenna juhlitaan meidän häitä”.

Ja niin tehtiin. Niinan ja Tonin häitä juhlittiin koko perheellä. Kaikilla perheenjäsenillä oli hauskaa häissä.

OSA 8 Susia ja synttäreitä

Niina rakasti uusia lemmikkejään paljon. Hän vei koiria usein lenkille ja helli niitä. Parempaa elämää ei voisi koirille toivoa. Vai voisiko?



Eräänä iltana Niina ja Toni kuulivat kamalaa meteliä ulkoa. Ensin he ajattelivat, että Santsa ja Consta vain innostuivat leikkimään, mutta he olivat väärässä. Kun Toni kävi vilkaisemassa mikä koirilla on hätänä, hän näki suden olevan koirien aitauksessa.



Toni hätisteli suden pois ja meni takaisin sisälle. ”Mitä ne koirat siellä tekivät?” Niina kysyi. ”Susi oli koirien aitauksessa, mutta minä hätistelin sen pois.” Toni vastasi. Niina kauhistui: ”Miten se on voinut sinne päästä? Ovatko koirat kunnossa?” Toni huokaisi: ”Sen minä ainakin tiedän, että koirat ovat kunnossa.”

Muutaman päivän päästä Niina tajusi, että koiria ei ollut koulutettu ollenkaan. Hän meni saman tien kouluttamaan Constaa. Niina opetti Constan tottelemaan kutsua. Hän ajatteli sen olevan taidoista tärkein.



Tonin tultua töistä hän sekosi. Toni kaatui maahan ja valitteli.



Pian tuli terapeutti ja ojensi auttavan kätensä. Toni oli taas normaali.

Parin päivän päästä olikin jo Tanyan synttärit. Hänestä kasvoi kaunis tyttö-taapero.

OSA 7 Lottovoitosta lemmikkeihin

Toni ryntäsi kotiinsa ja huusi Niinalle: ”OLEN VOITTANUT LOTOSSA! OLEN VOITTANUT LOTOSSA!” Niina ei voinut uskoa todeksi. Hän huudahti: ”Oletko tosissasi?! Paljonko?” Toni huusi edelleen iloisena: ”10 000 simoleonia!” Niina haukkoi henkeään: ”Herran jumala! Ei tämä voi olla tosi!” Niina halasi Tonia ja sanoi: ”Nyt saamme ostettua lemmikin tai vaikka kaksi! Ja uusia tavaroita…” Ja Niina luetteli kaikkea mitä he voisivat ostaa.



Seuraavana päivänä Niina huomasi pihallaan kaksi koiraa. Niillä ei ollut kaulapantaa, joten Niina arveli niiden olevan kulkukoiria. Niina ”suostutteli” ne asumaan luokseen, ja niin koirat jäivätkin. Toinen koira oli naaras ja toinen uros. Naaraan nimeksi tuli Santsa ja uroksen nimeksi tuli Consta. Santsa oli valkoinen samojedinkoira ja Consta oli tumma collie.


Kun Toni tuli töistä, hän rakensi koirille pienen aitauksen ulos, jossa niiden olisi määrä asua. Aitauksesta meni kulkureitti taloon sisälle, jotta koirien ei tarvitsisi kylminä öinä palella ulkona.


Sillä aikaa, kun Toni rakensi aitausta, Niina suunnitteli uutta sisustusta taloon. Hän meni neuvottelemaan Tonin kanssa: ”Me voisimme ostaa tällaisen hellan ja tällaiset tasot ja tämänlaiset koirankopit ja ruokakupit koirille…” Toni keskeytti: ”Osta mitä haluat” Niina hymyili: ”Kiitos kulta”.

Niina kävi ostamassa uusia tavaroita, ja hän oli tyytyväinen. Vaikka rahaa olisikin voinut olla enemmän, mutta Niina sai silti hienon sisustuksen taloon. Tosin, Niina ajatteli laittaa lemmikkinsä töihin…

OSA 6 Uuden elämän alku

Yöllä Toni heräsi kipuun vatsassaan. ”Ihan kuin joku potkisi minua sisältäpäin…” Toni mietti. Hän juoksi peilin eteen ja huomasi mahansa kasvaneen kovasti. Toni huudahti: ”Niina! Niina! Herää!” Niina nousi ylös hyvin väsyneen näköisenä. ”Mitä nyt rakas?” Hän haukotteli. Tonin ei tarvinnut vastata, sillä Niina jo tuijotti Tonin mahaa. Toni sanoi: ”Sinullakin oli tällainen maha, kun… kun olit raskaana” Niina hieroi Tonin massua ja vastasi: ”Kyllä”.



Seuraavana päivänä Nico tuli koulusta hihkaissen äidilleen: ”Äiti katso! Sain kympin todistukseen!” Niina oli innoissaan: ”Hyvä juttu Nico! Siitä se menestys lähtee” Nico juoksi sisälle näyttämään isälleenkin. Niina ajatteli huvittuneena: ”Siitä se menestys lähtee? Mistähän minä sen keksin?”

Viikkoja myöhemmin Niina kuuli Tonin huutavan heidän huoneessaan. Niina syöksyi sinne, ja huomasi Tonin pitelevän mahaansa ja karjuvan. Niina oli hädissään: ”Mitä sinulle tapahtuu?” Toni huusi ärtyneenä: ”Minä synnytän!”




Toni synnytti terveen pienen tyttövauvan. Tosin, vauva oli vihreä. ”Onko se sairas?” Toni kysyi. Niina vastasi: ”Ei tietenkään! Hän on vihreä, koska hän on alien-vauva” Samalla, kun Toni kummasteli vauvaa, Niina kysyi: ”Mikä sen nimeksi tulee?” Toni sanoi: ”Sen nimeksi tulee Tanya” Niina ihasteli: ”Nätti nimi”

OSA 5 Muutto

Pian avaruusalus palasikin jo Loruloiden talon päälle. Niina ja Nico juoksivat pihalle. ”Katso äiti! He tulivat palauttamaan isän!” Nico huusi äidilleen Niinalle. Niina ei kyennyt vastaamaan, hän vain katsoi ihmeissään avaruusalusta. Toni tömähti alas aluksesta ja alus jatkoi matkaansa avaruuteen.


”Isä, oletko kunnossa?” Nico huusi isälleen. Toni nousi ylös maasta ja oli ihmeissään jonkin aikaa. ”Kyllä Nico, olen ihan kunnossa” Toni vastasi.


Eräänä yönä Toni heräsi kovaan pahoinvointiin. Hän juoksi heti vessaan oksentamaan. ”Mistä tämä voi johtua?” Toni mietti.


Niina heräsi ja he juttelivat Tonin kummasta pahoinvoinnista. ”Minullakin oli jatkuvasti pahaa oloa, kun olin raskaana” Niina pamautti. Toni säikähti ja vastasi: ”En ole raskaana!! En ole! Tuota… Enhän?” Niina vain nyökkäsi. Toni ei pystynyt puhumaan, he molemmat vain istuivat järkyttyneinä.

Aamulla kun Niina heräsi, Toni oli lukemassa sanomalehteä. Niina naurahti: ”Oho! Sinä olet lukemassa sanomalehteä? Kaikkea sitä näkeekin” Toni sanoi hymyillen: ”Meidän pitää muuttaa, tämä asunto käy pieneksi, kun vauva syntyy” Niina huokaisi: ”Taidat olla oikeassa”.

He ostivat vähän isomman talon Kaunialasta. Se sijaitsi syrjässä kaupungista, mikä oli Niinan ja Tonin mielestä mainio paikka kasvattaa lapset.


Illalla Niina huikkasi ovelta: ”Hei hei!”


Toni huudahti: ”Odotas vähän! Minne olet menossa?” Niina sanoi: ”Töihin. Kävin tänään työpaikka haastattelussa, ja pääsin töihin pikaravintolaan” Toni huikkasi: ”Onnea ensimmäiselle työpäivällesi!”

OSA 4 Taivaan tuolla puolen

Niina Lorula oli taas järin kyllästynyt ulkonäköönsä. Hän päätti mennä ostamaan itselleen uudet vaatteet, ja tehdä itselleen uuden kampauksen. Ja niin hän tekikin. Kun Toni oli töissä, Niina palkkasi lastenhoitajan, soitti itselleen taksin, ja ajoi Ostarille. Siellä hän sovitteli vaatteita tuntikausia, ja hänellä oli myös pieni syrjähyppy…


Mutta se ei merkinnyt Niinalle mitään.
Kotonaan Niina laittoi heti ostamansa vaatteet päälleen, ja teki itselleen kampauksen. Siinä kesti niin kauan, että Toni ehti jo tulla töistäkin.


Pian koitti päivä, jolloin Nico kasvoi lapseksi. Hänestä kasvoi komea poika.


Eräänä iltana, kun Toni tuli kotiin Niina juoksi häntä vastaan iloisena. ”Mikä sinun on?” Toni naurahti. ”Minulla on sinulle yllätys!” Niina sanoi. Hän vei Tonin takapihalle, missä oli todella kalliin näköinen teleskooppi. ”Mitäääh? Mi.. Miten sinulla oli rahaa tällaiseen?” Toni kysyi iloisena. Niina hymyili ja sanoi: ”Olen säästänyt” Toni riensi heti kokeilemaan teleskooppia. ”Kiitos kulta” Toni sanoi.

Kun Niina ja Nico olivat jo nukkumassa, Toni katseli taivaalle teleskoopilla. ”Ihana lahja Niinalta” hän ajatteli. Yhtäkkiä Toni kuuli joitain ääniä, ja hän jäi kuuntelemaan. Toni katsoi taivaalle, ja näki avaruusaluksen yläpuolellaan. ”Apua! Niina! Auta minua!” Toni huusi.


Pian Nico heräsi ja juoksi pihalle, mutta ei hän voinut tehdä mitään. Toni katosi avaruusalukseen jättämättä mitään jälkeensä. Niinakin juoksi jo pihalle: ”Eiii! Toniii!” hän itki. Molemmat itkivät hysteerisesti.


Nico halasi Niinaa ja kysyi varovaisesti: ”Äiti, kai isä palaa pian kotiin?”



Niina vilkaisi taivasta, ja sanoi toivoen: ”Kyllä hän palaa.”