OSA 4 Taivaan tuolla puolen

Niina Lorula oli taas järin kyllästynyt ulkonäköönsä. Hän päätti mennä ostamaan itselleen uudet vaatteet, ja tehdä itselleen uuden kampauksen. Ja niin hän tekikin. Kun Toni oli töissä, Niina palkkasi lastenhoitajan, soitti itselleen taksin, ja ajoi Ostarille. Siellä hän sovitteli vaatteita tuntikausia, ja hänellä oli myös pieni syrjähyppy…


Mutta se ei merkinnyt Niinalle mitään.
Kotonaan Niina laittoi heti ostamansa vaatteet päälleen, ja teki itselleen kampauksen. Siinä kesti niin kauan, että Toni ehti jo tulla töistäkin.


Pian koitti päivä, jolloin Nico kasvoi lapseksi. Hänestä kasvoi komea poika.


Eräänä iltana, kun Toni tuli kotiin Niina juoksi häntä vastaan iloisena. ”Mikä sinun on?” Toni naurahti. ”Minulla on sinulle yllätys!” Niina sanoi. Hän vei Tonin takapihalle, missä oli todella kalliin näköinen teleskooppi. ”Mitäääh? Mi.. Miten sinulla oli rahaa tällaiseen?” Toni kysyi iloisena. Niina hymyili ja sanoi: ”Olen säästänyt” Toni riensi heti kokeilemaan teleskooppia. ”Kiitos kulta” Toni sanoi.

Kun Niina ja Nico olivat jo nukkumassa, Toni katseli taivaalle teleskoopilla. ”Ihana lahja Niinalta” hän ajatteli. Yhtäkkiä Toni kuuli joitain ääniä, ja hän jäi kuuntelemaan. Toni katsoi taivaalle, ja näki avaruusaluksen yläpuolellaan. ”Apua! Niina! Auta minua!” Toni huusi.


Pian Nico heräsi ja juoksi pihalle, mutta ei hän voinut tehdä mitään. Toni katosi avaruusalukseen jättämättä mitään jälkeensä. Niinakin juoksi jo pihalle: ”Eiii! Toniii!” hän itki. Molemmat itkivät hysteerisesti.


Nico halasi Niinaa ja kysyi varovaisesti: ”Äiti, kai isä palaa pian kotiin?”



Niina vilkaisi taivasta, ja sanoi toivoen: ”Kyllä hän palaa.”