OSA 9 Hääkellot soivat

Tanya Lorula kasvoi taaperoksi. Nyt hänestä näki selvästi, että hänessä oli isänsä näköä. Toni hoivasi Tanyaa enemmän kuin Niina. Eihän Niina ollut Tanyan oikea huoltaja.



Totuus oli, että Niina ei ollenkaan pitänyt Tanyasta. Jos Niina olisi saanut päättää, Tanyan olisi jo vienyt sosiaaliviranomaiset.

Nico taas oli enemmänkin kuin ihannelapsi Loruloiden perheessä. Hän sai kymppejä todistukseen. Nico oli koko Kaunialan lahjakkain lapsi koulussa. Niinpä Nico katsoi kerran itseään peilistä ja ajatteli: ”Olen lahjakkain lapsi koko Kaunialassa… Taidankin mennä yliopistoon, kun kasvan isommaksi”.



Eräänä aamuna Niina kiljaisi pihallaan. Nico juoksi katsomaan mikä oli hätänä. ”Hyi, haisunäätä on pihallamme!” Niina kirkui. Nico sanoi: ”Ei hätää äiti minä ajan sen pois. Mene vain töihin.” Niin Nico ajoi haisunäädän pois, vaikkei se mitään helppoa ollut.

Niina palasi töistä kotiin kesken päivän. Hänet oli alennettu pikaruokalan kassalle. Niina ei muista milloin olisi koskaan ennen ollut yhtä masentunut.



Illalla Niina ja Toni juttelivat: ”Kultaseni, kai muistat kihlauksemme?” Toni vastasi naurahtaen: ”Totta kai, miten voisin unohtaa!” Niina jatkoi: ”Me voisimme mennä naimisiin. Mehän vain menimme kihloihin emmekä naimisiin. Mikä olisi sopiva päivä?” Toni mietti hetken. Sitten hän vastasi: ”Huomenna” Niina kauhisteli: ”Huomenna? Miten niin huomenna? Emme ehdi tehdä järjestelyä, minulla ei ole hääpukua…” Toni keskeytti: ”Onhan sinulla se valkoinen mekko. Voisimme pitää häät keskenämme, vain meidän perhe. Muuten rahamme eivät riitä” Niina vastasi: ”Selvä. Huomenna juhlitaan meidän häitä”.

Ja niin tehtiin. Niinan ja Tonin häitä juhlittiin koko perheellä. Kaikilla perheenjäsenillä oli hauskaa häissä.